TYÖ/HARRASTUKSET


Lopussa kiitos seisoo... "TOKO - tähti" Azimli Agabey.
Tässä tosin juhlitaan vain kisan parhaana Inkoolais
koirana siirtymistä avoimeen luokkaan, jossa ei
sitten ikinä kilpailtukaan. Se nouto, se nouto...
ja se mamman laiskuus (S. Seppäläinen)
 

Nadir "nursing" day-old Swan Goose babies

Suomessa anatolianpaimenkoirat toimivat lähinnä perhevahtikoiran virassa.
Jokamiehenoikeus suo suomalaiselle ulkoilijalle suuret liikkumaoikeudet,
joten meidän oloissamme ja nykyisen lainsäädäntömme puitteissa
anatolialaisen käyttö todellisena työkoirana on vaikeaa. Hyvin aidatut
alueet tai erillinen kunnollinen tarha on ehdoton välttämättömyys kaikkien
turvallisuuden kannalta. Nuorina anatolialaisilla on taipumusta "vaelteluun"
ja useimmiten niiden käsitys omasta reviiristä on suurempi mitä oma piha
todellisuudessa on, joten ne saattavat herättää närää naapurustossa tai
jäädä vaikkapa auton alle. Haukkuherkkyys tai haukun voimakkuus on
yksilöllistä, mutta poikkeuksetta ne kyllä ilmoittavat selkeästi kaikesta
kuulemastaan ja näkemästään. Hanhiamme vahtiessaan on koiriemme "saaliina"
ollut kettuja ja supikoiria, etelärannikolla kun harvemmin sudet vaivaavat.

Anatolianpaimenkoiran kouluttaminen vaikkapa TOKOon on haastavaa ja
mielenkiintoista puuhaa, sillä se on nopea oppimaan mutta yhtä nopea
kyllästymään. Itsenäisen työskentelytapansa ja melko vähäisen miellyttämisen
halunsa takia sen motivoiminen vaatii ohjaajalta sitkeyttä ja
mielikuvitusta. Palkitsemiseen perustuvalla koulutustavalla sekä myös
suhtautumalla huumorilla koiransa omapäisyyksiin päästään kuitenkin
tuloksiin kilpailutasolla asti. Verijälki tuntuu olevan anatolialaisille
erityisen hyvin sopiva harrastus, mutta siinä lajissa ei rodulla ole
kilpailuoikeuksia.

Perhekoiraksi/ns. pihavahdiksi on anatolianpaimenkoira erittäin luotettava
ja sopiva rotu - oikein kasvatettuna ja oikeanlaisessa ympäristössä, siis ei
kerros- eikä rivitalossa, eikä edes kovin ahtaassa taajamassa.

Rodunomaisessa työssä eli laumanvartijana käyttäminen edellyttää, että
tiedostetaan rodun vastuullisuus ja sen vaatima koulutus/kasvatus. Otetaan
huomioon jokamiehenoikeus ja muu lainsäädäntö, koskien esim. koirien
kiinnipitoa. Maissa, missä laumanvartijarotuja  perinteisesti käytetään, ei
tunneta jokamiehenoikeutta. On myös selvitettävä ja ymmärrettävä mitä
laumanvartijan työ alkuperäisessä merkityksessään tarkoittaa. Mitä koiralta
vaaditaan, ja mitä ominaisuuksia siinä pitäisi/ei saisi olla. Mitä sen
opettaminen, tai oikeamminkin olemassa olevien ominaisuuksien vahvistaminen
sekä huonojen tapojen karsiminen esim. lampaiden/vuohien/hanhien/tms
keskellä tarkoittaa.

Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan runsas 70% eri  laumanvartijarotujen
yksilöistä menestyivät työkoirina, suurimpana epäonnistumisen aiheuttajana
on ihminen itse -> nuoren koiran puutteellinen valvonta, puutteellinen
aitaaminen, jne. Erittäin harvoin koirilta tuntuu puuttuvan
perusominaisuudet, kuten esim.luontainen vartiointitaipumus.

Nämäkään koirat eivät ole "automaatteja", anatolialaisilla on tallella
vahvat luontaiset työskentelyominaisuutensa, mutta niiden valvominen ja
"opettaminen" teettää työtä. Siihen on syytä paneutua huolella ja ennakoida
tyypillisimpiä vaikeuksia, kuten jahtaamista tai lampaiden kanssa
leikkimistä, mikä voi kääntyä lampailla leikkimiseksi. Alkuinvestointien -
koiran hankinnan, opetukseen panostamisen, laidunten kunnollisen aitaamisen,
yms - jälkeen se on kuitenkin "halpa" ja  ympäristöystävällinen vaihtoehto.
Ja erittäin tehokas, koirat työskentelevät 24 h vuorokaudessa "ruoka- ja
rapsutuspalkalla". Seuraavan koiran opettaminen on jo helpompaa, ei
pelkästään siksi että lampurilla on kokemusta, vaan siksi että mallina
toimii vanhempi koira. Se hoitaa suurimman osan nuoren koiran tavoille
opettamisesta.

Huomattava on myös, että lammasroduissa on eroja. Esim. Turkissa on
pääasiallisesti karakul-lampaita, jotka ovat luonnostaan tiiviinä
yhtenäisinä laumoina laiduntavia, jolloin siellä ei ole ollenkaan
paimenkoiria eli varsinaisia paimentavia koiria. Esimerkiksi Englannissa,
Uudessa-Seelannissa ja meillä Suomessa taas lampaat laiduntavat kauempana
toisistaan, "hajallaan" -> laumanvartijan on hankalampi suojata ja hallita
tällaista laumaa, perinteisesti on käytetty vain paimenkoiria. Tällöin on
myös erittäin tärkeätä totuttaa lampaat koiriin. Jos tilalla on ollut
käytössä paimenkoiria, ovat lampaat oppineet "pelkäämään" ja väistämään
koiraa. Tällä tavoin liikehtiessään niistä tulee "houkuttelevia" laukaisten
koirassa saalistusvietin, jolloin koira voi innostua jahtaamaan niitä. Esim.
nuoren laumanvartijan ja paimenkoiran opettaminen yhdessä ei ole
suositeltavaa, koska ne toimivat, ja niiden tulee toimia, eri tavoin. Eikä
niitä myöskään tulisi jättää lauman luo ilman valvontaa. Joskus
laumanvartija reagoi siihen, kun tilan omat paimenkoirat liikuttavat
laumaa, saattaen jopa vahingoittaa paimenkoiraa - koska sen käsityksen mukaan
laumaa ahdistellaan.

Varsinaisilla susialueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa on myös otettava
huomioon, että koiria on oltava riittävän monta. Yleensäkin laumanvartijat
työskentelevät paremmin vähintään pareittain. Eron näkee ihan
perhekoirastakin, ensimmäinen ts. perheen ainoa koira kypsyy hitaammin, ja
aloittaa vartioinnin vanhempana. Jo valmiiseen koiralaumaan tuleva pentu
aloittaa vartioinnin huomattavasti nuorempana. Alueilla, joilla susilla on
jo oma vahva reviiri, on koirille suotava mahdollisuus muodostaa omansa
ennen kuin voidaan edellyttää niiden työskentelevän menestyksekkäästi. Eli,
koiria on oltava riittävästi ja niiden on saatava leimautua vartioitaviin
eläimiin, sekä "kotiutua" alueelle. Parikin koiraa on vielä kevyehkö vastus
6-7 suurikokoisen suden laumalle. Myös karjalauman koko, laitumien määrät
sekä hajanaisuus vaikuttavat tarvittavien koirien määrään.

Laumanvartija ei automaattisesti miellä esim. sutta vihollisekseen, vaan se
reagoi kaikkeen mikä poikkeaa tavanomaisesta tai ei kuulu sen laumaan (huom!
jokamiehenoikeus -> marjastajat koirineen, jne.) Esim. Amerikassa
kasvatetaan anatolianpaimenkoiria yhdessä susien kanssa, ja Namibiassa - The
Cheetah Conservation Fundin gepardiensuojeluohjelmassa - on orpo
gepardinpentu kasvatettu anatolialaisen suojattina. Tässäkin on kyse
leimautumisesta. Vieraat sudet ja gepardit ovat kuitenkin vihollisia, eivät
kuulu laumaan, joten samaisessa projektissa anatolialaiset suojelevat karjaa
juuri gepardeilta säästäen sen uhanalaista kantaa. Täältä voi projektista
lukea lisää: http://www.cheetah.org/?nd=46

Yksinään toimivaksi teollisuusvartijaksi eivät anatolialaiset luonnostaan
kovin hyvin sovellu. Laumanvartijat leimautuvat ja kiintyvät kovasti
omiinsa, ja ovat tottuneita työskentelemään laumoissa. Se, että ne kykenevät
itsenäiseen työhön ei tarkoita, että ne sopisivat olemaan itsekseen
"vuorokaudet ympäriinsä". Alkuperäisessä rodunomaisessa työssään ne ovat
jatkuvassa vuorovaikutuksessa lampaisiin, oman lauman toisiin koiriin sekä
tietenkin myös paimeneen.

Työkoira-linkkejä:
http://www.anatoliandog.org/lgd
http://www.lgd.org/
http://www.lgd.org/usdafacts.html
http://www.sonic.net/~cdlcruz/GPCC/library.htm

LGD-aiheisella Internet-postistuslistalla keskustellaan mm. työkoiriin
liittyvistä asioista:
http://www.lgd.org/lgdl.html

Kirjallisuutta:
- Sims, D.E. and O. Dawydiak Livestock Protection Dogs - Selection, Care and
Training. OTR Press, Ft.
Payne, AL. 1990.
- Andelt, W.F. Effectiveness of livestock guarding dogs for reducing
predation on domestic sheep. Wildlife Society Bulletin 20:55-62, 1992.

 

..

Azimli Asil FIN CH WW-98 W-99 Lt +2 lonkat A1
  (photo by A. Vlasveld)

"Yleisvaikutelma erinomainen. Erittäin komea, hyvärakenteinen ja ikäänsä nähden erinomaisessa kunnossa oleva uros. Erittäin kaunis pää, tummat silmät. Puhtaat, hyväkuntoiset hampaat. Oikeat mittasuhteet. Hyvälaatuinen turkki. Liikkuu kauniisti. Vaikuttava kokonaisuus."
VET1, ROP, ROP-VET, SA, CACIB
Lahden KV-näyttelyssä 10,5 vuotiaana 25.4.1999 tuomari Paula Heikkinen - Lehkonen

"15 kk. Erittäin hyväntyyppinen narttu. Erittäin ilmeikäs pää. Erittäin hyvänkokoinen, suuri, olematta kuitenkaan raskas. Erittäin hyvä karvapeite. Erittäin hyvät rungon mittasuhteet. Hieno ylälinja. Hyvät kulmaukset. Riittävä luusto. Liikkuu erittäin hyvin."
NUO1, ROP, SERT, CACIB
Lahden KV-näyttely 19.4.1998, tuomari Jari Laakso