LUONNE


Aktif and Asil playing (A. Vlasveld)

Taustaa:  Anatolianpaimenkoira on edelleen puhtaasti laumanvartija, ts. sen
työtehtävät eivät ole muuttuneet - valtaenemmistö länsimaisistakin
anatolianpaimenkoirista toimii laumanvartijoina.

Luonteeltaan anatolianpaimenkoira on rohkea. Suden tapaan se muistaa kyllä
kokemansa vaaralliset asiat, mutta ei jää niitä märehtimään eikä menetä
toimintakykyään. Suojellessaan laumaansa se on peräänantamaton ja taistelee
tarvittaessa loppuun asti. Anatolianpaimenkoira on rauhallinen, mutta
tarkkaavainen. Se makoilee mielellään kivellä tai muulla korkeammalla
paikalla, mistä on hyvä seurata ympäristön tapahtumia. Omalla alueellaan se
suhtautuu epäluuloisesti vieraisiin ja suojellessaan omaa laumaansa se ei
epäröi käyttää hampaitaan, mikäli sen selkeää varoitusta ei uskota.
Yleisillä paikoilla, näyttelyissä tai eläinlääkärin luona ne ovat avoimia ja
hyvin käyttäytyviä, suhtautuen lähinnä ystävällisen välinpitämättömästi
vieraisiin. Se ei ole sopiva koira ahtaisiin taajamiin, vaan vaatii
ympärilleen tilaa ja mahdollisuutta toteuttaa alkukantaisia työkoiran
taipumuksiaan. Dominoivan ja itsenäisen luonteensa takia ne eivät joka
perheen koiriksi sovi. Se ei suhtaudu kovin sosiaalisesti vieraisiin
koiriin, myös kahden samaa sukupuolta olevan koiran pitäminen samassa
taloudessa voi olla vaikeaa. Perhekoirana se on erinomaisen pitkämielinen,
sen pinna kestää lasten reuhaamiset sekä myös muut lemmikit. Omassa
laumassaan se on hyvin sosiaalinen koira.

Perhe-/harrastuskoiraksi sopii parhaiten avoin ja sosiaalinen koira.
Puhtaasti työkoiraksi, siis alkuperäiseen työhön eli karjanvahdiksi, sopii
se vähemmän sosiaalinen ja vähemman avoin koirakin. Rotuun kuuluu tiettyjä
ominaisuuksia, mitkä väärässä ympäristössä tai puutteellisen kotikasvatuksen
myötä aiheuttavat helposti ongelmia. Suhteellisen huono vieraiden koirien
sietäminen pysyy kuitenkin hallinnassa riittävällä sosiaalistamisella ja
koulutuksella/kotikasvatuksella. Kunnollinen aitaus estää kuljeskelun, eikä
oikeanlaisessa asuinympäristössä haittaa haukkuminenkaan.

PK-ominaisuuksien mittari ei oikein sovellu laumanvartijan ominaisuuksien
mittaamiseen, luonnetesti on alunperin tarkoitettu lähinnä erityyppisistä
paimenkoirista kehitetyille palveluskoirille. Paimenkoirat ja laumanvartijat
toimivat kuitenkin eri "moottorilla".

Muutamia yksinkertaistettuja esimerkkejä ristiriidoista:
Perinteiselle paimenkoiralle lammaslauma on "saalis", jota se "saalistaa"
vaanien ja ajaen paimenen ohjeiden mukaan. Laumanvartija on lauman kanssa
paljon yksinään, ilman valvontaa - työskennellen itsenäisesti, oman
harkinnan mukaan. Voimakkaasti saalistusviettinen laumanvartija on lähinnä
katastrofi poukkoilevassa lammaslaumassa. Laumanvartijat alkuperäisissä
niukissa oloissaan joutuvat hankkimaan pienriistaa ravinnokseen, ne eivät
kuitenkaan saalista sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan lähinnä
käyttävät tilaisuutta hyväkseen nappaamalla saaliin jos/kun se sattuu
osumaan kohdalle. Miksi ne eivät sitten käänny niukkoinakaan aikoina
saalistamaan laumastaan? Laumanvartijan perusominaisuus on samaistuminen ja
leimautuminen lampaisiin (tai muuhun karjaan, ihmisperheeseen, jne) eli ne
ovat osa samaa laumaa/perhettä suojeltaviensa kanssa. Lauman ulkopuoliset
ovat potentiaalisia uhkia tai ravintoa, ja niihin reagoidaan tarpeen mukaan.

Korostunut leikkisyyskään (lt:ssä taisteluhalu) tai muu liiallinen
aktiivisuus ei ole toivottava ominaisuus, suurin osa koirien päivästä kuluu
"löhöillessä" ja tarkkaillessa ympäristöä laiduntavan ja märehtivän lauman
ympärillä. Matkat siirrytään hitaasti, lauman tahtiin. Nopeutta, sekä
fyysistä että reagointikykyä, tarvitaan vain kun jokin uhkaa laumaa, lähinnä
öisin - jolloin koirat ovatkin huomattavasti liikkuvampia ja valppaampia.
Suurin tekijä niiden työssä on kuitenkin "pelotearvo", eli ne suojelevat
laumaansa läsnäolollaan ja haukkumalla. Ne eivät kovinkaan usein joudu
fyysiseen kontaktiin suden kanssa - enimmäkseen susi kiertää lauman, jota
isot koirat vartioi, ja etsii helpomman saaliin.

LUONNETESTATUT

Azimli Agabey uros, Oulunkylä 06.09.1992, tuomarit S. Wahlroos/K. Helin
Toimintakyky + 1 kohtuullinen
Terävyys + 1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu + 3 kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto - 2 mitätön
Hermorakenne + 1 suhteellisen rauhallinen
Temperamentti + 2 kohtuullisen vilkas
Kovuus + 1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys + 3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Loppupisteet 117
Lopputulos + 1

Azimli Asil uros, Oulunkylä 03.10.1993, tuomarit S. Wahlroos/K. Helin
Toimintakyky + 2 suuri
Terävyys + 3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu + 3 kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto - 1 pieni
Hermorakenne + 1 suhteellisen rauhallinen
Temperamentti + 2 kohtuullisen vilkas
Kovuus + 3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys + 3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Loppupisteet 160
Lopputulos + 2


Perhe-/työkoiran käytännön elämää maatilalla:

Toimintakyky on hyvä. Harkitsevat ensin, toimivat sitten - itsenäisesti.
Mitoittavat toimintansa uhkaan nähden.

Terävyys on kohtuullinen. Reagoivat herkästi haukkumalla, mutta toimivat
vasta kun tilanne sitä todella vaatii.

Puolustushalu reviirillä ja sen ulkopuolella - molemmissa ok, eli
puolustavat hyvin ja hallitusti.

Taistelutahtoa ei juurikaan löydy. Selkeä ero pk-rotuihin, anatolialaisella
ei ole "moottoria" ts. sitkeyttä jatkuviin toistoihin, ns. "puuduttavaan"
yksityiskohtien hiomiseen perinteisen tottelevaisuuskoulutuksen malliin.
Taistelutahtoa ei varsinkaan löydy vieraiden ihmisten kanssa, eikä vierailla
alueilla. Yleensäkin anatolialaiset jakavat ihmiset selkeästi "omiin" ja
"vieraisiin" - omalla alueella oman väen kanssa leikitään, ja omilta
ihmisiltä hyväksytään mitä vaan. Vieraiden ihmisten kanssa pelehtimiseen ei
huumorintaju välttämättä riitä. Keskenään taas leikkivät vielä hyvin
vanhoiksi asti.

Hermorakenne on hyvä. Sopeutuvia, tasapainoisia ja pitkäpinnaisia, oikein
kasvatettuina esim. lapsiperheisiin hyvin sopivia koiria. Työoloissa:
koiralla, joka yö yön jälkeen suojelee lampaita ympärillä vaanivilta
pedoilta, on hermojen pakko olla kunnossa. PK-puolta ajatellen:
"keinotekoisen" kuormituksen/stressin sietäminen varmaankin heikkoa.

Temperamentti ei kovinkaan vilkas, tosin ei myöskään yhtään flegmaattinen -
lähinnä: "rauhallinen, kunnes tilanne toisin vaatii".

Kovuutta on vaikea tulkita pk-rotujen mittarilla. Tavallaan
suden/villieläimen tapaan varoo ja muistaa, eikä suotta saata itseään tai
laumaansa vaaraan. Toisaalta taas on valmis tappelemaan loppuun asti itseään
säästelemättä. Konfrontaatio suden kanssa on äärimmäisen epämiellyttävä
asia, silti niitä tilanteita ei vältetä, vaan palaudutaan nopeasti ja ollaan
kerta kerran jälkeen valmiita uuteen koitokseen.

Luoksepäästävyys sekä yleisillä paikoilla että omalla reviirillä yleensä ok.
Uroksilla yleisesti ottaen parempi kuin nartuilla, uroksilla ei juurikaan
eroa reviirillä tai sen ulkopuolella. Nartut ovat usein tiukempia, eivät
esim. päästä ventovieraita alueelleen - jos ei talon oma väki mukana.
Talonväen poissaollessa, koirien ollessa yksinään vastuussa reviiristään -
ne eivät päästä vieraita lähelle aitaa -> ilmoittavat siitä selkeästi
haukkumalla, murisemalla, jne. Satunnaisilla karkuretkillään reviirinsä
ulkopuolella eivät anna vieraille ihmisille kiinni, mutta eivät myöskään
osoita pienintäkään aggressiivisuutta. Koirakoulussa, näyttelyssä,
tokokisoissa, jne luoksepäästävyys hyvä, suhtautuvat ihmisiin lähinnä
ystävällisen välinpitämättömästi. Sisälle kutsuttuihin hyväksyttyihin
vieraisiin suhtautuvat alkutohinan jälkeen iloisesti, kiinnostuneesti ja jo
tutuksi tulleisiin ystäviin suorastaan lämpimästi, ruinaten rapsuttelua.



===========================================
Ongelmallisiksi koettuja luonteenpiirteitä:
===========================================


- - Dominoivuus, vaatii henkisesti vahvan omistajan.

Yleisesti ottaen anatolianpaimenkoirat ovat erittäin dominoivia, kunnes
lauman järjestys sekä ihmisten että koirien osalta on selvitetty.
Tilaisuuden tullen yrittävät kalifiksi kalifin paikalle. Eivät elä
varsinaisessa alistussuhteessa, vaan lähinnä tasavertaisina hyödyllisinä
laumanjäseninä, kuitenkin omaa väkeä kunnioittaen. Vieraita koiria/ihmisiä
kohtaan ovat ja yleensä pysyvät dominoivina.


- - Valikoiva kuulo, valikoiva tottelevaisuus. Vaikeahko koulutettavuus ->
motivoinnin vaikeus, miellyttämisen halun vähäisyys. Itsenäisyys,
itseriittoisuus, tietynlainen itsepäisyys.

Anatolialainen kannattaa kouluttaa ns. positiivisin metodein: makupaloilla,
kehumalla, jne. Väkivaltaa käyttämällä saanee joko ahdistuneen, alistuneen
ja epävarman tai agressiivisen koiran. Pakotteina riittää yleensä tiukka
katse, murahdus, äänensävy, pannasta nyppäsy, uhkaava etunoja, jne.
Hallintatilanteissa voi joutua käyttämään voimakkaitakin pakotteita, esim.
silloin, jos ahtaissa tiloissa koirat pääsevät haastamaan riitaa ja agressio
on saatava nopeasti laskemaan. Tai pentu/nuoruusvaiheessa koira yrittää
jahdata kanoja tai leikkiä kilien kanssa. Pakotteet riippuvat "rikoksen"
suuruudesta, ja koirayksilön luonteesta. Jotkut vaativat erityisesti
murrosiässä voimakkaampaa otetta, useampia "puhutteluja", pakote ei
kuitenkaan silloinkaan tarkoita fyysistä väkivaltaa. Anatolialaisen suuri
koko ja voimakkuus vaikeuttaa sen fyysistä hallitsemista.


- - Reviirin laajuus, aikuistumisen mukanaan tuoma laajentaminen ->
"karkailu". "Syö mitä kiinni saa" - tarkoittaen kuitenkin villieläimiä, ei
tietenkään esim. muita koiria.

Kunnollinen aitaus, ei irtipidettävä koira - ei edes metsälenkeillä.


- - Vihamielinen suhtautuminen vieraisiin koiriin, ei koirapuistokoira.
Omien koirien välienselvittelyt. Vartiointiominaisuudet saattavat
rajoittaa perhe-elämää -> esim. lasten kaverien kanssa oltava varovainen.
Koiran hoidon järjestäminen mahdollisten lomareissujen aikana. Vartioiminen.
Haukkuminen. Melkoisen voimakas into kaivella, puutarha muistuttaa äkkiä
kuumaisemaa kraatereineen.

Vartiointia ei ole syytä pentuaikana korostaa, laumanvartijat yleensä
kypsyvät hitaasti, mutta ennemmin tai myöhemmin vartiointivietti puhkeaa,
yllytettynä liian voimakkaana. Koiran ilmoittaessa jostakin haukkumalla, on
parasta mennä tarkistamaan ja tehdä koiralle selväksi, että se on toiminut
oikein mutta että tilanne on omistajan hallinnassa. Tämä vähentää turhaa
haukkumista sekä vahvistaa omistajan "alfa-asemaa".


Varsinkin syrjäseuduilla asuvien kannattaa panostaa sosiaalistamiseen
huolella. Jo ennen rokotuksia pyytämällä vieraita ja sukulaisia kylään, jos
mahdollista - niin lapsen koulukavereita. Ja kuljettamalla pentua
mahdollimman paljon mukana erilaisissa tilaisuuksissa. Heti, kun rokotukset
on voimassa kannattaa aloittaa esim. paikallisen koirakerhon
pentukoulutuksissa, ei pelkästään itsensä tokoilun takia - vaan jotta voi
tutustuttaa koiraa muihin koiriin ja ihmisiin, ja oppia hallitsemaan
koiraansa yleisillä paikoilla. Ja vahvistaakseen omaa suhdettaan koiraan,
sekä valta- että ystävyyssuhdetta.

Sosiaalistaminen ja peruskouluttaminen (kotikasvattaminen) on aina tärkeää,
riippumatta anatolialaisen tehtävästä. Se ei vähennä koiran
vartioimistaipumusta tai -kykyä, mutta parantaa aina hallittavuutta. Mitä
enemmän halutaan koiran sietävän ihmisiä, sitä enemmän sitä on niihin
totutettava. Laumanvartijat reagoivat kaikkeen epätavalliseen, mutta
sopeutuvat usein toistuviin asioihin. Esimerkkinä vaikkapa postinkantaja,
joka tulee aina jotakuinkin samoihin aikoihin samalla autolla. Koira tottuu
siihen, eikä juurikaan reagoi, mahdollisesti päästää pienen
ilmoitusluontoisen mörähdyksen. Vaan, jos postinkantaja vaikkapa vaihtaa
autonsa - siitä ilmoitetaan taas kuuluvasti. Jos koira oppii pentuna, että
"lapset ja mummot" ovat hyviä asioita, eikä "siedätyshoitoa" laiminlyödä -
suhtautuu se niihin aikuisenakin ystävällismielisesti. Silti täytyy pitää
mielessä, että vartiokoira on aina vartiokoira, se pitäminen on
vastuullisempaa kuin "seurakoiran" eikä sen alueella voi kukaan vieras
huoleti huseerata.

Työkoiraa opetettaessa ei ole merkitystä sillä suojeleeko se laumaansa missä
päin Suomea tai mitä petoja vastaan, mutta työkoiriksi ajateltavilta
laumanvartijoilta ns. "susialueilla" on ihmisen ymmärrettävä olla vaatimatta
ihmeitä. Eli koiria on oltava riittävästi, ja niiden on oltava riittävän
vanhoja, niille on suotava riittävät resurssit. Pennun opettaminen
lammasvahdiksi vaatii tietenkin pennun totuttamisen/leimauttamisen
lampaisiin ja sen toivottujen ominaisuuksien vahvistamisen, sekä
ei-toivottujen ominaisuuksien karsimisen. Sama pätee myös myös aikuisen,
lampaisiin tottumattoman koiran kanssa. Tärkeää on, että koira tuntee
kuuluvansa laumaan, se saa sen pysymään laumansa luona. Sosiaalistaminen on
työkoirienkin kanssa tärkeää, jotta ovat käsiteltävissä. Ei kuitenkaan ole
tarkoituksenmukaista totuttaa työkoiraa esim. vieraisiin koiriin yhtä
perusteellisesti kuin perhekoiraa.


************************************************************
The following text copyright by Anatolian Shepherd Dogs International,
Inc. ® .   www.anatoliandog.org

************************

Reasons why NOT to have an Anatolian:
http://www.anatoliandog.org/reasons.htm

This is a very brief part of the FAQ, that pertains to reasons why
Anatolians need new homes, and why they end up in rescue. Do read the rest
of the FAQ if you haven't already. TIP: If you would like to read the Full
FAQ, for faster loading, turn off your graphics. It is a BIG page! [FULL ASD
FAQ: http://www.anatoliandog.org/faq.htm]

************************************************************

IN WHAT INSTANCES DO YOU NOT RECOMMEND AN ANATOLIAN SHEPHERD?

   This is not the breed for everyone, and should not become 'the breed of
the month', as has happened to some breeds. This breed is, first and
foremost, a guarding dog, with strong independence and dominance drives, and
it requires a responsible approach to successful management. Time and effort
is required to keep Anatolians socialized and well-behaved. They are very
strong and can be very stubborn at times. If you are looking for a dog that
will obey at the drop of a command, then this is not the dog for you. The
owner should not allow commands to be given unless an effort is made to
follow through should the dog elect the typical reaction of "selective
deafness". Otherwise, the dog will walk all over you.

This is a breed that has a lot of confidence and needs to be trained with a
firm and loving hand. The Anatolian can become aggressive without proper
training. One should never hit this dog in anger, as they may respond to
aggressive behavior on your part with aggression of their own, or become so
upset that they may refuse to work with you. It is usually recommended that
this breed not be trained for protection sports or as an attack dog, for
several reasons. First, the breed already has natural guardian instincts,
and is very discriminating in determining 'real vs. fake' threats. Second,
Anatolians are rather low on prey drive (being livestock guardians) and are
not good material for competitive protection work, as they lose interest
rather easily and are not motivated to the same degree as are herding breeds
such as German Shepherds, Rottweilers, Belgian Malinois, and Australian
Shepherds.

Some of the reasons that people give up on their Anatolians (in no
particular order):

None or poorly fenced yard; dog roams.
Dog digs moonscape into the landscaping.
Dog sheds.
Dog too stubborn. Training makes the owner angry with the dog.
Barks too much, especially at night.
Fights with other dogs.
Spouse, kids or housemates are scared of dog or allergic.
Dog lives on chain in the yard -- just got tired of it.
Too big for the household (was a cute puppy though).
No time to train or made too many training mistakes, no longer able to
control dog.
Boredom destruction such as dog chews things up. BIG-time.
Made a mistake, have too many dogs now.
Did not really understand what Anatolian character is. Should have done more
research.

Bred a big litter and can't sell the puppies. Giving them to the shelter or
a pet shop.

"_________________" <-- fill in the blank.